Rakkaat blogini lukijat: Kurjenpolvi muuttaa.

Tänne vuodatukseen jää ihania kuvia ja juttuja, joita yritän osata siirtää Bloggeriin. Jos tässä en onnistu, kaikki nämä arvokkaat ja hauskat jättämänne kommentit, kuvat vaiheista Kurjenpolvessa, ihanista swapeista ja paljosta muusta jäävät kuitenkin ikuisiksi ajoiksi muistoiksi mieleeni. Uutta olette tervetulleita tekemään kanssani uuteen osoitteeseeni, toivottavasti pian tavataan!
http://kurjenpolvi.blogspot.com/

Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogissani vieraileville!
Osallistuin Nuket-listan Yllätys Ystävälle-swapiin ja sain parikseni Riikan. Riikalla ei ole verkossa omaa blogia, mutta hän on kyllä tutkiskellut minun blogiani tarkasti! Katsokaapas:

Koirankeksejä monenlaisia, makupaloja ja vitamiineja, puruluita ja HauMixiä paketissa. Koirankuvia ja kuvissa tietysti eräs tietty rotu. Lisäksi paperipussi, jossa pötkö kunnollista koiranmakkaraa, pesusieni sekä valokuva - arvatkaapas kenestä!

Kurjenpolvi on tulevaisuudessa turvassa hiippailijoilta, sillä talossa on nyt kunnon vahtikoira. Eikä mikä tahansa koira vaan tietysti welsh corgi, joka on roduista rakkain ja jollainen siunaantui 1:1 elämäänikin vastikään. Siis tämä on aivan upeaa! Ja niin kuin minä olen etsinyt tällaista! Tietysti mukana kupillinen kunnon ruokaa, mehevä luu ja aivan ihana balsasta taiteiltu ja kauniisti koristemaalattu sänky. Tämä on aivan ihana, ristin koiran saman tien Sylviksi, joka oli oma nimiehdotukseni aiemmassa postauksessa tutuksi tulleelle corgineidolle.
Eikäpä tässä vielä kaikki. Paitsi että tykkään corgeista, tykkään myös kovasti ruusuista:

Ruusuja muodossa jos toisessa: ruusuja kimpuissa, kastelukannu ruusujen hellään hoivailuun, ruusuteetä nautittavaksi kera suklaisten kirsikkaleivosten ja kakkusten, ruusuiset saippuat ja pesusieni. Lisäksi aivan suloistakin suloisempi pieni puurasia, jossa kolme kerää puuvillalanka keväisiin virkkauksiin. Kuvassa näkyy vielä Riikan  kirjoittama mukava kortti. Kuvasta puuttuu vielä levyllinen kunnon suklaatia herkkusuulle 1:1 koossa. Riikka, tämä oli kyllä oikea yllätysten yllätys koko paketti! Olipa melkoinen yllätys tuo koiruli, koska olen sitä harva se päivä etsinyt. Miten ihmeessä arvasitkin!
Kiitos Riikka! :O)
Minun pakettini näytti tällaiselta:
 
Kynttiläkruunu, jossa bambutikuista pikku kynttilät ompelulankasydämineen. Tiimarin puukoristeista lampetit sekä kranssi ja matto. Lampetit ja kynttiläkruunu ovat Nukkekodin Hengettären ohjeista tehdyt.

Yllätykset eivät tältä päivältä jääneetkään tähän, vaan nukkekotiystävä Anja oli poikennut tuomaan yllätyksen:

Anja oli tehnyt itselleen aivan supersuloisen rasian ja nyt minullakin on sellainen! Kiitos Anja! :O)

Jotakin on minirintamalla syntynytkin. Pitkällisen pohdinnan päätteeksi otin alunperin punaisen huoneen käsittelyyn ja pinnoitin sen uudelleen; tapetit, lattia ja katto uusiutuivat. Huone oli sisareni suunnittelema ja väritykseltään hieno: syvä tumma punainen. Vaan ei sitten kuitenkaan yhtään minua! Tämä oli todettava ja niinpä yleisväritys vaihtui valjummaksi - minun tyyliini. Valkoinen katto ja harmaa lattia, listat puuttuvat. Mööpeleissä on vähän sitä sun tätä, mutta ihan kivasti istuvat ruokahuoneeseen:

Huoneessa swappiaarteita, valmita kalusteita ja vähän omia virkkauksia.

Koiranomistajan arkea: luulin, että vain jyrsijät jyrsivät sähköjohtoja ja että ehkäpä yhdestä tällistä oppii. Mutta ehei: nukkekotiystäväni Anjan vierailua varten yritin sytytellä nukkekotiini valot, mutta ei onnistunut. Anja vaihtoi sitten sulaketta ja ronkki sieltä ja täältä kunnes tarkisti johdon: poikki! Viime viikolla katkesi stereoiden antenni, jouluna pimeni puoli joulukuusta.

Viikkoja on vierähtänyt niin että Kurjenpolvessa ei ole lehtikään värähtänyt. Tai siltä ehkä näyttää, pinnan alla kytee. On nimittäin jotenkin kummallisen pysähtynyt fiilis nukkekodin rakennuksen suhteen. Tässä välissä tilasin ison lastin tavaraa Nukkekoti&Lelusta sekä Cocosta, lisäksi olen vähän virkkaillut ja hankkinut tapettia. Mutta en saa inspiraatiota eikä mitkään jaksa innostaa, silleesti ihan kunnolla! Toivottavasti fiilinki on väliaikainen, kaipaan kovasti nukkekodin rauhoittavaa ja inspiroivaa ilmapiiriä, sitä mukavaa tunnetta kun onnistuu ja oman kätten jälki näyttää kivalta.

Tässä Kerttu-Martta-Marjaterttu-Herranterttu Kipinä, toinen korvansa ylös pongahtaneena!

Paikallislehdessä on tulevalla viikolla pieni juttu sekä Kurjenpolvesta että Anjan Kuuralehdosta. Samalla kuuluttelemme samanhenkisiä harrastajia liittoutumaan kanssamme, ehkä saisimme jotain hauskaa täällä meillä päin yhdessä aikaiseksi!

Juuri kun olen selvinnyt joulukuisesta kalenterivaihdosta Kristiinan kanssa ja kaikista liikutuksen kyyneleistä, joita nämä Kristiinan ihanat yllätykset aiheuttivat, minua ja kyynelkanaviani koetellaan jälleen! Muistatteko, kun kerroin blogissani aloittamastani Projekti Villapolvisukasta, jossa kerätään pikkusukkia Petroskoihin. Tälle projektille kuuluu pelkkää hyvää, sukkia on tullut joulukuun aikana jo lähes 50 paria. Vau! Mutta eipäs siinä kaikki. Meidän kaikkien tuntema taituri Wooper on ommellut laatikollisen ankkoja ja ja pupuja Petroskoin pikkuisille lähetettäväksi! Lähetin hänelle minulta ylijäänyttä tilkkuroskaa ja tässä tulos:
 
En taas tiedä mitä voi sanoa, mutta kyllä mieli ja sydän on pakahtua ilosta, kun maailmassa on näin lämminsydämisiä ihmisiä! Olen aivan varma, että nämä söpöläiset tulevat ilahduttamaan Petroskoin pikkuisia mittaamattoman paljon. Lähetän nämä eteenpäin ja lupaan raportoida, mitä Ankoille ja Pupuille tulevaisuudessa kuuluu.
Wooper- olen jälleen ihan sanattomana. Kiitän omasta puolestani, mutta uskonpa että saat vielä paljon, paljon lämpimiä ajatuksia ja sanattomia kiitoksia pikkuisilta lahjansaajilta!

Kurjenpolven huoneet ovat matalat ja syvät. Sen vuoksi tulin johtopäätökseen, että kalusteeni saisivat olla vaaleampia, ainakin osittain. Olen valinnut suuren osan kalusteistani tummina tai sitten itse ne sellaisiksi vahannut. Tänään maalasin koemielessä helmenharmaalla kalustemaalilla astiakaapin ja samalla inspiraatiolla sitten nurkkakaapin. Keittiö valaistui hiukan tällä toimenpiteellä:

Tässäpä kuva vielä koko köökistä:

Lämmintä joulua kaikille blogissani vieraileville!
Tämän ikimuistoinen joulukuukauden viimeinen luukku avautui tänä aamuna. Sinetöity paketti sisälsi pakettikortin, jonka teksti oli vähintäänkin arvoituksellinen. Avasin aamulla paketin haikeana siitä että se oli viimeinen tästä ihanasta ja jännittävästä kalenterivaihdosta, mutta myös täynnä intoa ja uteliaisuutta - mitä ihmettä arvoitukselliset kirjaimet tarkoittivat?
Kuten aiemminkin olemme todenneet, on Rauhaniemen Kristiina vailla vertaansa taidoissaan ja siinä, että hän on nähnyt aivan uskomattoman vaivan ja työn kalenterini eteen. Koko kuukauden ajan olen päivitellyt hänen taitoaan ja niitä ihania yllätyksiä, mitä hän on minulle keksinyt. Aamulla minun täytyi tirauttaa jo muutama kyynel. Kristiina oli valmistanut minulle kauniin jakkaran, joka on nimikoitu nimikirjaimillani sekä K-kirjaimella "Kurjenpolven" mukaan.
"V" niin kuin Virpi...

"K" niin kuin Kurjenpolvi...
"K" niin kuin sukunimeni...
Kristiina on myös signeerannut tuolin pohjasta nimikirjaimillaan ja vuosiluvulla 2007.

Jakkaran maalipinta on uskomattoman ohut ja sellainen lähes silkkisen tuntuinen. Kirjaimissa on todellista herkkyyttä ja niin ohutta siveltimenvetoa, että nämä kuvat eivät tee oikeutta niiden hienoudelle. Koko esine on yksinkertaiseti äärimmäisen kaunis ja erittäin hienosti tehty.

Miten kiitetään lahjasta, jonka arvoa ja merkitystä on niin vaikea kuvailla sanoin? En voisi kuunaan kuvitella että joku tekisi minulle jotain näin henkilökohtaista ja näin taidolla ja ajatuksella tehtyä, näin kertakaikkisen kaunista esinettä! Pelkkä kiitos tuntuu niin riittämättömältä, mutta tuntuu että kaikki muu kuulostaa sanahelinältä. Kiitos Kristiina!
Itse neuloin Kristiinalle joulusukat 1:1 ja 1:12.
Kiitos Kristiina kuluneesta kuukaudesta. Olen saanut sinulta taidokkaita, hauskoja, hienoja esineitä, joita tulen vaalimaan suurimpina aarteinani. Olet yllättänyt minut niin monin tavoin. Olen saanut sinulta aarteita, jotka ovat tuoneet ihan uutta merkitystä nukkekotiini. Olet osannut jotenkin "haistaa", millaiset asiat ovat juuri minun sydäntäni lähellä ja olet toteuttanut sellaisia asioita, joita en ole edes osannut kuvitella että ne voisivat olla toteutettavissa - esimerkiksi nyt vaikka himmeli!
Kiitos Kristiina, en ikinä unohda tätä uskomattoman hauskaa ja jännittävää joulukuuta, kun sain olla parisi joulukalenterien vaihdossa!

Tänä toiseksi viimeisenä kalenteripäivänä pikkuruisesta sinetöidystä paketista löytyi mitä kaunein helmikaulanauha. Pikkuruistakin pikkuruisempi lukko on luonnollisesti toimiva - miten kummassa taitetaan langasta näin pieni ja kaunis hakanen? Tämä koru on kyllä mineistä minein ja kuten kaikki muukin, oikea pieni täydellisyys Nyt minulla on jälleen tavara, joka olisi niin ihana pukea oikealle nukelle!

Minä lähetin Rauhaniemeen virkatun sängynpeiton. En tiedä, millainen värimaailma Rauhaniemen makuuhuoneissa tulee olemaan, joten laitoin väliaikaisratkaisuksi punaisen taustakankaan peitteeseen. Se on kuitenkin helposti vaihdettavissa sisustukseen sopivaksi.

Itselläni on myös pitsipeite odottelemassa makuuhuoneen valmistumista. Tämä on kuitenkin tehty kalastajalangasta ja on siksi jäykempi kuin Rauhaniemen peite:

Sitten haluaisin jakaa viimeisen luukun jännitystä kanssanne. Huomenna avautuu tämän mieleenpainuvan joulukuun viimeinen luukku. Siinä on myös sinetti ja salaperäinen kortti jossa lukee seuraavasti:
" Hyvää Joulua Kurjenpolveen!
t. Tigerin perhe Rauhaniemestä & Kristiina
"K" niin kuin Kurjenpolvi...
"V" niin kuin Virpi...
"K" niin kuin K... (sukunimeni)"

Tigerin perhe ja Kristiina osaavat kyllä olla arvoituksellisia! Arvatkaas jännittääkö!

Koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan! Löysin aamulla ihanaakin ihanampia juttusia Rauhaniemestä lähetetyn joulukalenterin 21.luukusta. Iltapäivällä vastasatanut lumi teki kuitenkin tepposet, liukastuin ja lensin oikein kunnolla selälleni, pitkin pituuttani ja makasin keskellä tietä kuin laskulohi! Satutin sen verran itseni että tänä iltana jätän ihanien kalenteriaarteiden kuvaamisenkin väliin. Lepäilen illan ja palaan asiaan  pikaisesti!

Tämän päiväinen paketin aukaisu sai minut haukkomaan henkeäni ja sitten pingahteli kysymykset sinne ja tänne: miten ihmeessa Kristiina on voinut, ennättänyt, keksinyt, osannut (no, tätä en kyllä kysellyt, Kristiina jos joku osaa) tehdä jotain tällaista minulle! Huhhuh, tähän ei riitä sanat kuvaamaan tuntoja kun paketti aukaistiin! Paketista löytyi suloistakin suloisempi ruusukirjailtu pyyheliinapeitto! Ruusut ovat jotakin sanoinkuvaamattoman kaunista, malli on ihastuttava ja kirjonta täydellisen hienoa. Kaikki pitsit on kiinnitetty ja päärmeet  ommeltu tietenkin käsin, jonka vuoksi tämä tekstiili on uskomattoman hieno - taipuisa ja eläväpintainen. Laatusanoja ei sanaisesta arkustani tätä riitä kuvailemaan, joten toivon että edes osittain saan teille, joulukalenterin kanssani jakavat ystäväni, välitettyä tämän esineen kauneudesta:

En kyllä tiedä mitä sanoisin ja kuinka kiittäisin! Olen aivan otettu ja liikuttunut! Otin vielä lähikuvan itse kirjailusta. Ruusut ovat yksi lempiharrastuksiani ja nämä ovat kyllä niistä ehdottomasti kauneimpia:

Kiitos Rauhaniemen Kristiina, tämä tulee olemaan kunniapaikalla Kurjenpolven keittiössä!

Minä askartelin maalauksen Rauhaniemen laajalti tunnetusta vahtikoirasta Maximsta. Potretissaan hän on arvatenkin tarkastamassa, että kaikki on kunnossa Rauhaniemen tiluksilla: