Juuri kun olen selvinnyt joulukuisesta kalenterivaihdosta Kristiinan kanssa ja kaikista liikutuksen kyyneleistä, joita nämä Kristiinan ihanat yllätykset aiheuttivat, minua ja kyynelkanaviani koetellaan jälleen! Muistatteko, kun kerroin blogissani aloittamastani Projekti Villapolvisukasta, jossa kerätään pikkusukkia Petroskoihin. Tälle projektille kuuluu pelkkää hyvää, sukkia on tullut joulukuun aikana jo lähes 50 paria. Vau! Mutta eipäs siinä kaikki. Meidän kaikkien tuntema taituri Wooper on ommellut laatikollisen ankkoja ja ja pupuja Petroskoin pikkuisille lähetettäväksi! Lähetin hänelle minulta ylijäänyttä tilkkuroskaa ja tässä tulos:
 
En taas tiedä mitä voi sanoa, mutta kyllä mieli ja sydän on pakahtua ilosta, kun maailmassa on näin lämminsydämisiä ihmisiä! Olen aivan varma, että nämä söpöläiset tulevat ilahduttamaan Petroskoin pikkuisia mittaamattoman paljon. Lähetän nämä eteenpäin ja lupaan raportoida, mitä Ankoille ja Pupuille tulevaisuudessa kuuluu.
Wooper- olen jälleen ihan sanattomana. Kiitän omasta puolestani, mutta uskonpa että saat vielä paljon, paljon lämpimiä ajatuksia ja sanattomia kiitoksia pikkuisilta lahjansaajilta!

Kurjenpolven huoneet ovat matalat ja syvät. Sen vuoksi tulin johtopäätökseen, että kalusteeni saisivat olla vaaleampia, ainakin osittain. Olen valinnut suuren osan kalusteistani tummina tai sitten itse ne sellaisiksi vahannut. Tänään maalasin koemielessä helmenharmaalla kalustemaalilla astiakaapin ja samalla inspiraatiolla sitten nurkkakaapin. Keittiö valaistui hiukan tällä toimenpiteellä:

Tässäpä kuva vielä koko köökistä:

Lämmintä joulua kaikille blogissani vieraileville!
Tämän ikimuistoinen joulukuukauden viimeinen luukku avautui tänä aamuna. Sinetöity paketti sisälsi pakettikortin, jonka teksti oli vähintäänkin arvoituksellinen. Avasin aamulla paketin haikeana siitä että se oli viimeinen tästä ihanasta ja jännittävästä kalenterivaihdosta, mutta myös täynnä intoa ja uteliaisuutta - mitä ihmettä arvoitukselliset kirjaimet tarkoittivat?
Kuten aiemminkin olemme todenneet, on Rauhaniemen Kristiina vailla vertaansa taidoissaan ja siinä, että hän on nähnyt aivan uskomattoman vaivan ja työn kalenterini eteen. Koko kuukauden ajan olen päivitellyt hänen taitoaan ja niitä ihania yllätyksiä, mitä hän on minulle keksinyt. Aamulla minun täytyi tirauttaa jo muutama kyynel. Kristiina oli valmistanut minulle kauniin jakkaran, joka on nimikoitu nimikirjaimillani sekä K-kirjaimella "Kurjenpolven" mukaan.
"V" niin kuin Virpi...

"K" niin kuin Kurjenpolvi...
"K" niin kuin sukunimeni...
Kristiina on myös signeerannut tuolin pohjasta nimikirjaimillaan ja vuosiluvulla 2007.

Jakkaran maalipinta on uskomattoman ohut ja sellainen lähes silkkisen tuntuinen. Kirjaimissa on todellista herkkyyttä ja niin ohutta siveltimenvetoa, että nämä kuvat eivät tee oikeutta niiden hienoudelle. Koko esine on yksinkertaiseti äärimmäisen kaunis ja erittäin hienosti tehty.

Miten kiitetään lahjasta, jonka arvoa ja merkitystä on niin vaikea kuvailla sanoin? En voisi kuunaan kuvitella että joku tekisi minulle jotain näin henkilökohtaista ja näin taidolla ja ajatuksella tehtyä, näin kertakaikkisen kaunista esinettä! Pelkkä kiitos tuntuu niin riittämättömältä, mutta tuntuu että kaikki muu kuulostaa sanahelinältä. Kiitos Kristiina!
Itse neuloin Kristiinalle joulusukat 1:1 ja 1:12.
Kiitos Kristiina kuluneesta kuukaudesta. Olen saanut sinulta taidokkaita, hauskoja, hienoja esineitä, joita tulen vaalimaan suurimpina aarteinani. Olet yllättänyt minut niin monin tavoin. Olen saanut sinulta aarteita, jotka ovat tuoneet ihan uutta merkitystä nukkekotiini. Olet osannut jotenkin "haistaa", millaiset asiat ovat juuri minun sydäntäni lähellä ja olet toteuttanut sellaisia asioita, joita en ole edes osannut kuvitella että ne voisivat olla toteutettavissa - esimerkiksi nyt vaikka himmeli!
Kiitos Kristiina, en ikinä unohda tätä uskomattoman hauskaa ja jännittävää joulukuuta, kun sain olla parisi joulukalenterien vaihdossa!

Tänä toiseksi viimeisenä kalenteripäivänä pikkuruisesta sinetöidystä paketista löytyi mitä kaunein helmikaulanauha. Pikkuruistakin pikkuruisempi lukko on luonnollisesti toimiva - miten kummassa taitetaan langasta näin pieni ja kaunis hakanen? Tämä koru on kyllä mineistä minein ja kuten kaikki muukin, oikea pieni täydellisyys Nyt minulla on jälleen tavara, joka olisi niin ihana pukea oikealle nukelle!

Minä lähetin Rauhaniemeen virkatun sängynpeiton. En tiedä, millainen värimaailma Rauhaniemen makuuhuoneissa tulee olemaan, joten laitoin väliaikaisratkaisuksi punaisen taustakankaan peitteeseen. Se on kuitenkin helposti vaihdettavissa sisustukseen sopivaksi.

Itselläni on myös pitsipeite odottelemassa makuuhuoneen valmistumista. Tämä on kuitenkin tehty kalastajalangasta ja on siksi jäykempi kuin Rauhaniemen peite:

Sitten haluaisin jakaa viimeisen luukun jännitystä kanssanne. Huomenna avautuu tämän mieleenpainuvan joulukuun viimeinen luukku. Siinä on myös sinetti ja salaperäinen kortti jossa lukee seuraavasti:
" Hyvää Joulua Kurjenpolveen!
t. Tigerin perhe Rauhaniemestä & Kristiina
"K" niin kuin Kurjenpolvi...
"V" niin kuin Virpi...
"K" niin kuin K... (sukunimeni)"

Tigerin perhe ja Kristiina osaavat kyllä olla arvoituksellisia! Arvatkaas jännittääkö!

Koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan! Löysin aamulla ihanaakin ihanampia juttusia Rauhaniemestä lähetetyn joulukalenterin 21.luukusta. Iltapäivällä vastasatanut lumi teki kuitenkin tepposet, liukastuin ja lensin oikein kunnolla selälleni, pitkin pituuttani ja makasin keskellä tietä kuin laskulohi! Satutin sen verran itseni että tänä iltana jätän ihanien kalenteriaarteiden kuvaamisenkin väliin. Lepäilen illan ja palaan asiaan  pikaisesti!

Tämän päiväinen paketin aukaisu sai minut haukkomaan henkeäni ja sitten pingahteli kysymykset sinne ja tänne: miten ihmeessa Kristiina on voinut, ennättänyt, keksinyt, osannut (no, tätä en kyllä kysellyt, Kristiina jos joku osaa) tehdä jotain tällaista minulle! Huhhuh, tähän ei riitä sanat kuvaamaan tuntoja kun paketti aukaistiin! Paketista löytyi suloistakin suloisempi ruusukirjailtu pyyheliinapeitto! Ruusut ovat jotakin sanoinkuvaamattoman kaunista, malli on ihastuttava ja kirjonta täydellisen hienoa. Kaikki pitsit on kiinnitetty ja päärmeet  ommeltu tietenkin käsin, jonka vuoksi tämä tekstiili on uskomattoman hieno - taipuisa ja eläväpintainen. Laatusanoja ei sanaisesta arkustani tätä riitä kuvailemaan, joten toivon että edes osittain saan teille, joulukalenterin kanssani jakavat ystäväni, välitettyä tämän esineen kauneudesta:

En kyllä tiedä mitä sanoisin ja kuinka kiittäisin! Olen aivan otettu ja liikuttunut! Otin vielä lähikuvan itse kirjailusta. Ruusut ovat yksi lempiharrastuksiani ja nämä ovat kyllä niistä ehdottomasti kauneimpia:

Kiitos Rauhaniemen Kristiina, tämä tulee olemaan kunniapaikalla Kurjenpolven keittiössä!

Minä askartelin maalauksen Rauhaniemen laajalti tunnetusta vahtikoirasta Maximsta. Potretissaan hän on arvatenkin tarkastamassa, että kaikki on kunnossa Rauhaniemen tiluksilla:

Tänä aamuna joulukalenterini luukusta löysin lumivalkoisen, virkatun shaalin. Aivan suloisen täydellinen  virkkaustyö! Kristiinan tekemät yllätykset joulukalenterissa suorastaan kutsuvat Kurjenpolven asukkaita takaisin matkoiltaan ties minne - olisi niin ihanaa levittää tämä Kurjenpolven emännän harteille! Sieluni silmin voisin jo kuvitella tämän Taru Astikaisen upean vanhemman rouvanuken harteilla kun hän lepuuttaa jalkojaan Kurjenpolven olohuoneessa. Tässä se kaunistaa nyt jouluhuoneen sohvaa:

Tämä on aivan upea työ ja kuten kaikessa Kristiinan tekemässä tässäkin työssä on tarkat yksityiskohdat, katsokaapas näitä suloisia pikkutupsuja!

Itse ompelin Rauhaniemeen tilkkutäkin:

Tämän päiväinen luukkuyllätys oli jälleen tosi mieluinen. 16. päivän luukusta tuli neljä reilunkokoista tilkkua. Nukkekotiin sopivan kokoisella kuvioinnilla tämäntyyppiset kankaat ovat erittäin haastavia etsittäviä eikä niitä niin vain löydä. Nämä ovat todellisia aarteita kun pääsen valmistamaan Kurjenpolveen tekstiilejä:

Minä treenailin hiukan koristemaalausta fimosta muovailemiini kannuihin, aiheen poimin Kristiinan pyyheliinapeitosta:

Tämän päivän paketista löytyi Kurjenpolven emännälle tuikitarpeellisia käsityötavaroita: kunnolliset kangassakset sekä korillinen lankoja ja puikot. Keskeneräinen käsityö odottelee puikoilla Kurjenpolven remontin valmistumista ja sitä päivää, kun emäntä istahtaa päivän päätteeksi nojatuoliinsa ja ryhtyy tikkuamaan. Vaan mitä ihmeen ihanaa, pienen pienen pientä paketissa olikaan lisäksi: aivan huippusuloiset, jouluomenaakin punaisemmat ja  pikkuruistakin pikkuruisemmat vanttuut! Nämä ovat paitsi aivan syötävän suloiset, myös ihan mahdottoman siistiä neuletta - voiko näin pieniä vanttusia tehdäkään? Rauhaniemen Kristiinalla on miniatyyritaito hyppysissään, vai mitäpä sanotte näistä pikkuihanuuksista:

Minä lähetin Rauhaniemen joulukalenteriin vähäsen kukkaisia, sinisävyisiä kankaita.

13. päivän luukusta kuoriutui nippu sievää pitsiä, aivan ihanan punaista kapeaa nauhaa ja valkoista todella ihanaa nauhaa, jonka nimike ei muistu millään mieleen. Uudet nauhat ja pitsit saavat aina mielikuvituksen laukkaamaan ja päässä vilahtelee visioita, joihin niitä voisi käyttää!  Kiitos Rauhaniemeen, nauhavarastoa on jokaisen nukkekoteilijan hyvä kerryttää!

Minä ompelin lakanat joihin virkkasin välipitsin:

Tämän päivän joulukalenteri sai ihan tipan linssiin, ei näin ihanaa lahjaa voi saada. Tämän kuvailuun ei ole sanoja, toivottavasti pystyn kuvan avulla tuomaan esiin jotain tästä kauneudesta:
Maalaus on erittäin "monisyinen" eli esim. terälehdissä on useita erisävyisiä siveltimen vetoja ja erilaisia sävyeroja. Tämän tekijä on aivan mestarillisen upea miniatyyrimaalari.
 
Tälle illalle Kurjenpolvessa otettiin esiin aikaisempina päivinä Rauhaniemestä lähetetyt herkut ja keitettiin kuppi hyvin vahvaa kahvia parhaaseen porsliinikuppiin. Rauhaniemessä tehdään kaikki asiat aina huolella ja viimeisen päälle. Senpä vuoksi myös puunkantokorissa oli tietysti valmiit koivuklapit. Wooperin vuuassa odotteli suklaakakku kun kakluuni hiljalleen lämmitti ja jouluhuoneessa oli ihmeellisen ihana tunnelma, kun himmeli loi varjojaan seinälle. Suurena houkutuksena olisi oikaista Piipan ompputyynylle ja ummistaa silmät hetkeksi.

Lähetin Rauhaniemeen vähäsen kristalleja.

Yhdennentoista paketin sisältä löytyi mitä hienoimmat kultareunaiset ruusukupit! Kurjenpolvesta puuttuukin parempi serviisi, näillä kelpaa serveerata kunnon kahvit jouluhuoneessa, adventtikranssin alla piparien ja suklaakakun palanpainikkeeksi. Nämä ovat mahdottoman nätit, kiitos Kristiina!

Minä paketoin tämän päivän luukkuun hirssitäytteiset tyynyt:

Tänään oli neito keskimmäisen vuoro avata nukkekodin joulukalenteripaketti murtamalla sinetti - se on juhlallinen hetki ja vuoro siis kiertää. Eivätpä olisi lapset ehkä kuulleetkaan tästä entisaikaisesta asiakirjoihin olennaisesti kuuluneesta tunnuksesta saati että päässeet itse sellaisella merkittyä pakettia avaamaan.
8. paketti piti sisällään korillisen suloisia kylpyhuonetarvikkeita: kylpysuolaa, hajuvesipullon sekä pyyhkeitä somassa korissaan.

Kiitos Kristiina! Kurjenpolven kylpyhuoneeseen olisi myös muutama kaluste, mutta minulla on joku kylppärikynnys - en tohdi ruveta sitä tekemään! Tämä pikkukori olisi siellä  kyllä paikallaan joten ehkä rohkaistun.
Onkohan muilla tällaisia ongelmia... itselläni on ollut oikeastaan kesästä saakka jähmetys: haluaisin rakentaa ja päättää huoneen väristä, vaan en kykene! En löydä sopivaa värimaailmaa tai keksi mikä se voisi olla. En osaa päättää mikä huone tulee mistäkin. Minulla on oikeastaan kolme huonetta, joiden tarkoitus on minulle suuri arvoitus. Ripustanko niihin verhot eteen? En uskalla edetä, olen lukossa! :O) No, harrastuksen luonteeseen kuuluu toki aika ja harkinta joten kaipa ne ideat sitten joskus pulpahtavat ajatuksiini.
Joulukalenteri on ollut ihanaa verryttelyä, joten ehkä nyt uskaltaisin lähteä kokeilemaan jotakin! Rauhaniemen kahdeksanteen luukkuun virkkasin pitsityynyt:

Voi ihme ja ihanuus, mitä söpöäkin söpömpää paljastui 7. päivän paketista! Nyt alkoi kyllä nukkekodin nukkekuume! Kurjenpolven asukkaat ovat edelleen "matkoilla" ja olenkin päättänyt vakaasti ettei sieltä palatakaan ennen kuin Kurjenpolvi on nukkeasunnoksi sopivassa kuosissa. Mutta ihaillaanpas sillä välin näitä taidokkaita pikkuruisia asusteita:

Itse lähetin Rauhaniemeen matkalaukun. Tämä on lajissaan 1. tekemäni. Matkalaukussa on myös sininen ruudukas sisusta lokerikkoineen vaan kuinkas kävi: lakkasin laukun kieli keskellä suuta suomatta ajatustakaan sille asialle, että laukku ei saisi olla kiinni... Laukku oli kiinni ja kiinni se pysyy, siitä pitää huolen lakkaus:

Lähikuva kiinni jumittuneesta lukosta:

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille!
Kuudennesta joulukalenteriluukusta avautui Kristiinan itsensä valamia kynttilöitä.
Itsenäisyyspäivän sinivalkoiset kynttilät laitettiin heti ikkunaan odottamaan iltaa. Itsenäisyyspäivän iltana ulkona kulkiessa ikkunoissa sykähdyttävät kynttiläparit.

Nämä ovat niin kauniita ja täydellisiä, kiitos Kristiina!
Rauhaniemen tyttösille tulee vielä vähän villaista. Uskon rouva Tigerin olevan tyytyväinen mitoitukseen, nämä eivät jää kyllä ihan heti pieneksi!

Ai että kun aamut ovat mukavia näin joulukuussa! Aamuohjelmassa vierähtää mukava tovi, kun avaamme kolmen peipposeni kera kolme suklaakalenteria, kolme kuvakalenteria ja vielä Kurjenpolven kalenterin! Kyllä kelpaa! Ja kylläpä kelpaa nyt keittiössäkin - ihanat ja niin hyödylliset pyyheliinat, näitä ei Kurjenpolvessa ole vielä ensimmäistäkään, vaan nytpä on!

Minun paketissani löytyi kaksi nuttua Rauhaniemen pikkuneideille. Samassa kuvassa ovat myös eiliset kalenterin pipot:

Ja sitten ihan OT: olen niin kyllästynyt Serenity-taustaan ja haluaisin esimerkiksi omasta nukkekodistani kuvan yläbanneriin - mutta miten! Olen jo huhuillut apujoukkoja muualta, mutta vuodatus-tukihenkilö olisi tässä tapauksessa siis etsinnässä!
EDIT: On kulunut muutama tunti siitä kun vuodatin tuntojani Serenity-taustaa kohtaan. Ja katsokaapas nyt! Mimosa pisti hihat heilumaan ja sivuilla näyttää nyt tällaiselta! Vau! Kiitos Mimosa, kyllä Kurjenpolvessa nyt kelpaa bloggailla!

Tämän päivän luukku sai ihan sydämen sykähtämään. Tämä asia on yksi johon minulla on mieleenpainuvimpia joulunmuistoja ja esineenä se on yksinkertaisesti niin kaunis:

Niin, tämä on ihan oikea himmeli - 1:12 koossa! En ymmärrä, miten tällaisen voi tehdä ja epäilisin vahvasti pienennyskonetta, ellen paremmin tietäisi. Tässä himmeli joulukammarissa:

Minä lähetin Rauhaniemen tyttösille villaiset myssyt.

Sain kuin sainkin aikaa tuskarteluun ja niinpä näpersin joulukalenterista avaamani helmet eteisen valoksi. Tähän työhän tarvitsemani materiaali eli valaisintekniikkani (heh...) on Nukkekoti&Lelusta ja pistokkeellisen kynttilälampun lisäämineen lamppuun oli paljon helpompaa kuin luulinkaan! Piipan amaryllis ja Katjan tontut ovat Kurjenpolven aarteita:

Esikuva siis Mustixilta, helmet pujoteltu ohueen rautalankaan jotka pujoteltau puunappiin. Puunappiin porasin reiät pujottelua varten. Oikea lanka olisi taipunut kauniimmin ja isot kristallit olisivat voineet jäädä poiskin. Vähän matkaa virkkasin vielä rautalankaa johdon ympärille kierrettäväksi:

Wooper on erittäin taitava näpertelijä ja vierailenkin hänen blgoissaan usein. Olen jo aikaisemminkin saanut äimistellä hänen tekosiaan ihan livenä, kun sain kangasvaihtokaupassa  ihanat kulhot, kannut ja vadin, joka löytyy täältä. Ja mikä kertakaikkinen onnenpotku: Wooperin blogiarvonnassa tärähti jälleen voitto ja tässäpä designia Kurjenpolveen:

Nämä ovat aivan upeita, iso kiitos Wooperille!